Jan Magnussen | |
---|---|
Magnussen tammikuussa 2009 |
|
Henkilötiedot | |
Kansalaisuus | Tanska |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1995, 1997–1998 |
Talli(t) |
McLaren (1995) Stewart (1997–1998) |
Kilpailuja | 25 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 0 |
Palkintosijoja | 0 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 1 |
Ensimmäinen kilpailu | Tyynenmeren GP 1995 |
Viimeinen kilpailu | Kanadan GP 1998 |
Aiheesta muualla | |
www.janmagnussen.com | |
Jan Magnussen (s. 4. heinäkuuta 1973 Roskilde, Tanska[1]), on tanskalainen kilpa-autoilija. Hän osallistui 25 Formula 1 -osakilpailuun vuosina 1995–1998 ja keräsi yhden MM-pisteen. Hän on Tom Belsøn, Nicolas Kiesan ja poikansa Kevin Magnussenin lisäksi ainoa tanskalainen, joka on osallistunut Formula 1 -sarjaan.
Magnussen hallitsi Britannian Formula 3 -sarjaa vuonna 1994, ja palkattiin McLarenin testikuljettajaksi vuonna 1995. Hänestä tuli Tanskan toinen F1-kilpakuljettaja, kun hän pääsi tuuraamaan umpisuolileikkaukseen joutunutta Mika Häkkistä Tyynenmeren GP:ssä samalla kaudella. Tuloksena oli kymmenes sija.
Kaudet 1997–1998 Magnussen ajoi Stewart-tallissa brasilialaisen Rubens Barrichellon parina ja sai heikon menestyksensä vuoksi potkut kesken jälkimmäisen kauden. Kohtalon ivaa oli, että hän saalisti ainoan pistesijansa, kuudennen tilan, viimeisessä kisassaan Kanadan GP:ssä kesäkuussa 1998. Magnussenin tilalle Stewartille palkattiin hollantilainen Jos Verstappen.
Magnussen kertoi vuonna 2001 julkisuudessa neuvottelevansa paluusta F1-sarjaan, mutta neuvottelut eivät johtaneet tuloksiin. Magnussen ei paljastanut, mikä talli oli neuvottelukumppanina.
F1-uransa jälkeen Magnussen on jatkanut uraansa kilpakuljettajana eri sarjoissa, kuten Yhdysvaltain CART-sarjassa ja urheiluautokisoissa, joissa hän on menestynyt huomattavasti paremmin kuin F1:ssä. Hän kuului Le Mansin 24 tunnin ajon voittajatiimeihin sekä 2004 että 2005. Kaudella 2008 Magnussen osallistui American Le Mans Series -sarjaan. Vuonna 2021 hän osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoon, missä hän ajoi Kevin-poikansa ja Anders Fjordbachin kanssa Orecan valmistamalla autolla kokonaistuloksissa sijalle 29.[2]